Viime aikoina on ollut paljon puhetta mielenterveyskriisistä ja terveydenhuollon riittämättömistä resursseista vastata mielenterveysavun tarpeeseen. Muun muassa Jarmo Kantonen kysyi mielipidekirjoituksessaan (HS 20.4.), mistä tuhannet terapeutit otetaan, kun Suomessa on jo kymmenientuhansien sote-ammattilaisten vaje? Se on hyvä kysymys, sillä psykoterapeuttien kasvaneesta kysynnästä huolimatta psykoterapeuttikoulutuksen valintaperusteita on tiukennettu ja yksipuolistettu. Tästä syystä esimerkiksi tietotaidoltaan ammattiin soveltuvien sosiaalipsykologien on vaikeampi päästä psykoterapeuttikoulutukseen.
Psykoterapeuttikoulutukseen päästäkseen hakijoilta vaaditaan soveltuva pohjakoulutus sekä aikaisempaa työkokemusta mielenterveyden häiriöiden hoidosta vähintään kaksi vuotta. Nykyisin esimerkiksi Helsingin yliopisto vaatii muilta kuin Valviran laillistamilta terveydenhuollon ammattihenkilöiltä, kuten lääkäreiltä, psykologeilta tai sairaanhoitajilta, että työkokemuksesta vähintään 12 kuukautta on suoritettu julkisen sosiaali- tai terveydenhuollon organisaatiossa tai vastaavassa. Psykoterapeutin ammattiin soveltuvaa mielenterveys- ja kriisityötä tehdään kuitenkin myös muilla sektoreilla, kuten järjestöissä. Tällaista mielenterveystyön järjestökokemusta ei välttämättä hyväksytä soveltuvaksi työkokemukseksi psykoterapeuttikoulutukseen hakiessa, mikä vaikeuttaa esimerkiksi sosiaalipsykologien koulutukseen pääsyä.
On lyhytnäköistä kouluttaa psykoterapeutteja lähinnä laillistetuista terveydenhuollon ammattilaisista, joita ei riitä nyt edes peruspalveluihin. On ymmärrettävää, että terveydenhuollon ammattilaisia arvostetaan psykoterapiakoulutuksen opiskelijavalinnoissa, mutta tällä hetkellä psykoterapiakoulutusta tarjoavat yliopistot suosivat heitä suhteettoman paljon yli muiden soveltuvien alojen. Psykoterapiatutkimuksissa ei ole havaittu, että ammatinharjoittajan pohjakoulutuksella olisi merkitystä terapian vaikuttavuuteen, vaan terapian vaikuttavuus syntyy muun muassa terapeutin vahvoista vuorovaikutustaidoista, terapeutin ja asiakkaan henkilökemioiden kohtaavuudesta sekä molemminpuolisesta luottamuksesta. Nämä tekijät eivät ole tietystä pohjakoulutuksesta riippuvaisia.
Psykoterapia on vaativaa ja vastuullista asiakastyötä, jota soveltuvat tekemään vain mielenterveystyön ammattilaiset. Toivomme kuitenkin, ettei mielenterveystyön ammattilaisen ja soveltuvan mielenterveystyön määritelmää kavennettaisi tarpeettomasti. Tarvitsemme kaikki kykenevät mielenterveysalan ammattilaiset taklaamaan yhteiskuntaamme koskettavaa mielenterveyskriisiä, psykoterapian laadusta tinkimättä.
Suomen sosiaalipsykologit ry:n hallituksen puolesta
Hanna Myllyniemi
hallituksen jäsen, Suomen sosiaalipsykologit ry
Hilla Niemi
hallituksen jäsen, Suomen sosiaalipsykologit ry
Oona Timonen
hallituksen jäsen, Suomen sosiaalipsykologit ry