“Tunnettu suomalainen yhtye laulaa, että meillä on jokaisen sisällä valtameren kokoinen voima jonka voimme valjastaa tekemään asioita.” Haastatteluun perustuva blogiteksti kannustaa sosiaalipsykologeja toimimaan systeemisen muutoksen “kytkijöinä”.
Tässä blogitekstissä tarkastelussa ovat ilmastokriisin ratkaisun kannalta kinkkisimmät kysymykset: kuinka herättää ja vahvistaa yksilöiden minäpystyvyyden tunne yhteisen kriisiin ratkaisuun ja kuinka saada joukot yhdistämään voimansa muutoksen riittävän nopeaan kirittämiseen. Vihjeitä ratkaisuihin kysytään Pekka Reinikaiselta, toimittajataustaiselta EU:n ilmastosopimuslähettiläältä ja kriisinhallintatyön konkarilta Suomen Punaisesta Rististä. Ehdotan tässä tekstissä Reinikaisen vinkkien ohella sosiaalipsykologeja valjastamaan osaamisensa systeemisen muutoksen edistämiseen.
On keskeistä luoda yksilöille mahdollisuuksia toimia kompleksisessa maailmassa
Kun kysyn Pekka Reinikaiselta, mitä ihmisten tulisi ymmärtää tulevaisuuteen vaikuttamisesta, hän viittaa osuvasti Apulannan lauluun. “Meillä on jokaisen sisällä valtameren kokoinen voima jonka voimme valjastaa tekemään asioita.” Monimutkaisten, toisiinsa kytkeytyneiden ilmiöiden maailmassa yksilöiden voi olla vaikea tunnistaa toimimisen paikat. Muutosta, joka tapahtuu yhteiskunnan eri tasoilla samanaikaisesti, ajattelussa, asioiden välisissä olosuhteissa ja rakenteissa, kutsutaan systeemiseksi (Kania, Kramer & Mark, 2018). Systeeminen muutos puolestaan nähdään välttämättömänä edellytyksenä kestävälle kehitykselle (Uusikylä & Jalonen, 2023, s. 10-11).
“Loppujen lopuksi meillä on sisällä paljon sellaista valtaa ja voimaa, jota halutessamme voimme jakaa ja käyttää, mutta sen herättely on vaikeaa. Meillä tuntuu olevan pysyvä epäilys siitä, että se mitä olen ja mitä pystyn, on paljon vähemmän kuin se, mitä tarvittaisiin. Mutta tosiasia on se, että meillä on voimaa.” toteaa kriisinhallintatyössä pätevöitynyt Reinikainen. “Etenkin kun niitä yhdistellään, se on ääretöntä, millä voimalla voimme viedä asioita eteenpäin. Tulevaisuusvalta on parhaimmillaan sitä, että luomme yksilöille mahdollisuuksia toimia kompleksissa maailmassa.”
Toimimisen edellytyksiä systeemisessä muutoksessa voidaan lisätä tekemällä muutoksen eri tasoja näkyväksi (Kania ym., 2018). Yksilötasolla tapahtuva, transformatiivinen ajattelun ja arvojen muutos on edellytys relationaalisille, ihmisten välisten suhteiden ja vallan dynamiikkaan pureutuville muutoksille. Relationaaliset muutokset puolestaan luovat pohjan resursseja, toimintaperiaatteita ja toimintakäytäntöjä määrittäville rakenteellisille muutoksille. (Kania ym., 2018.) Kestävyystransformaatiota vauhdittavan toimijan tulisikin kiinnittää huomio eri tasoille ja niiden välille, tarkastella kuinka asiat ovat yhteydessä toisiinsa (mm. Salonen & Salonen, 2023, s. 261). Seuraavassa perehdytään Reinikaisen haastattelun avulla konkreettisiin keinoihin, joilla voidaan tunnistaa tai auttaa eri osapuolia tunnistamaan asioiden välisiä yhteyksiä.
Monimutkaisten haasteiden maailmassa ihmiset tarvitsevat tietoa ja ymmärrystä asioiden välisistä kytköksistä
Monimutkaisten haasteiden maailmassa yksittäinen ihminen kokee herkästi voimattomuutta omista vaikutusmahdollisuuksistaan. Tämän Reinikainen tunnistaa varsin hyvin ja “harrastaakin” herätyskokouksiksi kutsumiaan luentoja, joissa osallistujat saavat tutustua maailman tilaa kuvaaviin tilastoihin havainnoivien kuvien avulla. Reinikaisen luennoille osallistuneet tietävät, että informaatio on pysäyttävää. “Ihmisten on vaikea hahmottaa asioita, jotka näkyvät vasta horisontissa. Tosiasiallisesti pitäisi tehdä asioita juuri tässä hetkessä, jotta voisimme vaikuttaa niihin horisontissa siintäviin asioihin.”
Ihmiset kertovat Reinikaiselle usein, että ilmastoon ja luontokatoon liittyvät asiat koetaan monimutkaisiksi ja niiden ajatellaan ylittävän meidän käsittelykykymme. Hän pääsee kuitenkin jatkuvasti todentamaan, kuinka keskustelu ja faktoihin tutustuminen pakottavat ajattelemaan. “Faktat myös luovat ymmärryksen siitä, että tehtäväkenttää on olemassa ja sen tulokset näkyvät jo, viimeistään oman elinajan toisella puolen”, Reinikainen huomauttaa.
Reinikaisen “herätyskokouksiksi” kutsumat tapahtumat ovat esimerkki vipupisteestä, jossa muutosta voidaan saada aikaiseksi. Esimerkiksi Strohin (2015) mukaan systeemiajatteluun perustuvassa ongelmanratkaisussa keskeistä on tunnistaa juuri ne muutamat ja oikea-aikaiset koordinoidut toimet sen sijaan, että pyrittäisiin samanaikaisesti ratkaisemaan mahdollisimman monia eri ongelmia. Olennaista systeemisessä muutoksessa onkin kiinnittää huomiota siihen, mitä ollaan ratkaisemassa ja kenen kanssa (Vataja, 2023, s. 89). Intervention kohdistaminen yhteen systeemin osa-alueeseen voi muuttaa koko kokonaisuutta (Uusikylä & Jalonen, 2023, s. 12).
Päätöksentekovallan tarkastelu on keskeinen tapa laajentaa tulevaisuusvaltaa
Sitra julkaisi 18.1.2024 tulevaisuusvaltaa käsittelevän muistion, jossa peräänkuulutetaan laajaa yhteiskunnallista osallisuutta tulevaisuuskeskusteluihin. ”Yhteiskunnassa tulevaisuusvaltaa käyttävät eniten ne, joilla on parhaat edellytykset vaikuttaa yhteisiin asioihin. Heille myös tarjotaan usein tilaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa.” (Sitra, 2024.) Muistio on yhteiskunnallinen keskustelunavaus siitä, kenen tai keiden äänien tulisi kuulua keskusteluissa paremmin.
Osallistuimme keskusteluun fasilitoimalla työpajan, jossa testasimme ja jatkosovelsimme Sitran Tulevaisuusvalta-muistion aineistoa yli 60 päisen päättäjäjoukon kanssa. Eräs työpajaamme osallistunut vaikuttaja kertoi, ettei ole koskaan aiemmin ajatellut työssään käyttämää valtaa niin syvällisesti kuin tuossa 1,5 tunnin työpajassa.
Mitä merkitystä sillä on, että päättäjät tarkastelevat omaa valtaansa? On kyse normatiivisesta vallasta määrittää mitä tulevaisuudessa pidetään mahdollisena ja toivottavana. Kompleksisen maailman ongelmat usein ovat vuorovaikutuksessa ilmaantuvia mistä johtuen myös ratkaisujenkin voidaan olettaa löytyvän toimijoiden välisestä yhteistyöstä (Paananen & Kork, 2023, s. 215).
Monimutkaisten haasteiden tulkitsijoiksi tarvitaan “kytkijöitä”
Tulevaisuusvaltaa voidaan laajentaa – ei pelkästään päättäjien ajattelua herättelemällä – vaan myös päättäjien suuntaan. Pekka Reinikainen peräänkuuluttaa tunnistamaan yksilöiden mahdollisuuksia vaikuttaa. “Yksilön toiminnan tulosten maksimaalinen arvo liittyy kykyyn painostaa niitä, joilla on kykyä tehdä suuria päätöksiä kerrallaan.” hän kiteyttää. “Tulee ottaa se valtameren kokoinen voima käyttöön ja vyöryttää se vesimassa niille, jotka tekevät päätöksiä. Esimerkiksi hiilineutraaliuden saavuttamiseen 2035 on jäljellä kolme vaalikautta. Tavoite ei toteudu, jos yksikin vaalikausi kolmesta himmaillaan.” Jotta yksilöt saavat yhdistettyä voimansa, tulee yksittäisten ihmisten vaikuttamisen paikat tehdä näkyväksi.
Systeeminen tapa tarkastella maailmaa toisaalta mahdollistaa ja toisaalta velvoittaa toimimaan. Tarvitaan sekä toimivia resursseja että rakenteita, mutta myös rohkeutta – ja “kytkijöitä”, eli toimijoita, jotka tunnistavat asioiden välisiä yhteyksiä ja kytkevät niin teemoja kuin niiden työstäjiäkin yhteen. (Virolainen & Einola-Pekkinen, 2023, s. 285.) Monimutkaisten haasteiden maailmassa ei ole aikaa odotella, että “joku muu tekee”. Sosiaalipsykologinen tarkastelutapa tekee näkyväksi niin yksilön, ryhmän kuin yhteiskunnallisen tason, sekä tarjoaa työkalut, joilla voidaan lisätä eri toimijatahojen välistä vuorovaikutusta ja sanoittaa sosiaalisia ilmiöitä. Siinäpä tehtäväkenttää “kytkijän” roolissa.
Alkuperäinen teksti on julkaistu tammikuussa 2024 osoitteessa “On olennaista saada jotain aikaiseksi tässä maailmassa” · Toimisto2030 Oy
Dufva, M., Lähdemäki-Pekkinen, J., Poussa, L. & Rekola, S. (2024). Tulevaisuusvalta. Lisää ääniä tulevaisuuskeskusteluun. Sitran muistio.
Kania, J., Kramer, M. & Senge, P. (2018). The water of systems change. Saatavilla: The Water of Systems Change – FSG Luettu 6.2.2024.
Reinikainen, P. haastattelu 17.1.2024.
Teoksessa Uusikylä, P. & Jalonen H. (toim.) (2023). Epävarmuuden aika. Kuinka ymmärtää systeemistä muutosta?
- Jalonen, H., & Uusikylä, P. (2023). Yhteiskunnallinen resilienssi systeemisen muutoksen mahdollistajana. s. 25-47
- Paananen, H. & Kork, A.-A. (2023). Johtajapositioista kohti vuorovaikutteista hallintaa jakollektiivista tiedonmuodostusta. s. 207-229.
- Salonen, A. & Salonen, E. (2023). Systeeminen ymmärrys – avain kestävään tulevaisuuteen. s. 254-274.
- Vataja, K., (2023). Systeemisen muutoksen arviointi ja vaikuttavuus. s. 89-112
- Virolainen, L. & Einola-Pekkinen, V. (2023). Virassa 2020 – systeemien pyörteissä. s. 275-297.
Silja Huttunen
Kirjoittaja on sosiaalipsykologi (VTM), palvelumuotoilija ja perustamansa yrityksen Toimisto2030 Oy fasilitaattori. Häntä inspiroi kestävän yhteistyön liekittäminen ja ajattelun muutos kohti kestävämpää tulevaisuutta. Silja on fasilitoinut satoja työpajoja ja kymmeniä osallistavia kehitysprojekteja, ja valmistelee parhaillaan tutkimusta kestävyystransformaatiota vauhdittavista
työpajamenetelmistä.
