Teksti: Sari Käpykangas
Tässä ajassa työelämän haasteita ovat tylsistyminen, etätyöapatia ja jaksamisen ongelmat. Epävirallisen vuorovaikutuksen väheneminen työkavereiden kanssa lisää yksinäisyyden kokemuksia. On varmistettava ettei kukaan jää etänä työskennellessään yksin – varsinkaan uudet työntekijät.
Tällä hetkellä työelämässä on monia vastakkaisia trendejä. Vaikka huomiokyvystä kilpaillaan, samalla haetaan inhimillisyyttä ja etsitään merkityksellisyyttä. Tarvitsemme toisten ihmisten kanssa koordinointia ja kohtaamista enemmän kuin koskaan aiemmin. Keväällä 2020 etätyöhön siirtyi lähes 60% työntekijöistä. Syksyllä jatkunut tilanne haastaa työhyvinvointia ja tarvitsemme työhön yhteisöllisyyttä.
Henkilön vertaisryhmä on merkittävin yksittäinen yksilön työssä käyttäytymiseen vaikuttava tekijä [1]. Ei siis ihme, jos etätöissä työ voi tuntua tarpeettomalta. Ryhmäilmiöt ovat jatkuvasti läsnä kaikissa tilanteissa, joissa olemme toisten ihmisten kanssa tekemisissä. Toisiin ihmisiin samaistumista tai empatiaa voimme kokea myös verkkovälitteisesti etätöissä. Verkkotodellisuus kuitenkin muuttaa ryhmän toimintaa, se haastaa vanhoja konventioita. Meidän tulee siis keksiä uusia keinoja yhteisöllisyyden lisäämiseen etätöissä.
Teknologioiden käyttäminen yhdessä, yhteiset onnistumiset sekä toisten tukeminen ovat tyypillisiä teknoimun elementtejä. Näitä elementtejä vaalimalla voimme onnistua myös etätöissä. Yhteistyö, toisten tukeminen ja työkaverin auttaminen ovat keinoja, joilla mielekkyyden elementtejä voi lisätä etätyöhön. Verkkoympäristöissä ja teknologisissa kanavissa on myös se hyöty, että voi itse päättää mihin ryhmiin kuuluu. Sieltä voi etsiä samaistumisen kohteita ja vertaistukea. Vaikka kaikkiin yhteisöllisiin pulmiin ei digikikat tepsi, ne ovat ainakin hyvä kasvokkaisen vuorovaikutuksen korvike.
Vastavuoroisuus, luottamus ja tiedonvälitys ovat sosiaalisen pääoman [2,3] ja yhteisöllisyyden rakennusaineita. Pidetään huoli siitä, että toimimme vastavuoroisesti, olemme luottamuksen arvoisia sekä välitämme tietoa toisillemme myös verkkoympäristöissä. Tämä lisää yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia työhön. Luova ja sosiaalinen älykkyys on ihmisen paras turva ja voimavara teknologisoituvassa työssä.
——-
Lue myös terveystieteiden maisteri, toimintaterapeutti Sanna-Maria Ruokankaan vieraskynäkolumni Empatiaa ja myötäintoa videovälitteisesti.
Lähteet:
[1] DOE Standard. (2009). Human performance improvement handbook. Volume 1: Concepts and principles.
[2] Coleman, J.S. (1988). Social Capital in the Creation of Human Capital. The American Journal of Sociology 84, 95-120
[3] Putnam, R.D. (2000). Bowling Alone: The Collapse and Revival of American Community. New York: Simon & Schuster.
Ansio, H., Käpykangas, S. & Houni, P. (2020). Community and Collaboration in a Shared Multi-space Office. Nordic journal of working life studies. 10:3. 63-83. https://tidsskrift.dk/njwls/article/view/121841/169316
Käpykangas, S., Ansio, H., Houni, P., Lusa S., Toivio, Pauliina., Uitti, J. (2019). Muutosten lähteillä – Siltoja uuteen työhön. Tutkimus- ja kehittämishankkeen tuloksia. Tietoa työstä julkaisusarja. Työterveyslaitos, Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:9789522618757
Lusa, S., Käpykangas, S., Ansio, H., Houni, P. & Uitti, J. (2019). Employee satisfaction with working space and its association with well-being – a cross-sectional study in a multi-space office. Frontiers in Public Health 7:358, 1-8. https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpubh.2019.00358/full