Tarvitsemmeko ilmastokeskusteluun uusia näkökulmia, millaisia ja miksi? Lue ilmastoviestinnän tutkimukseen perehtyneen asiantuntija Anna Pulkan ja kestävän käyttäytymismuutoksen apulaisprofessori
Annukka Vainion kirjoitus suomalaisen ilmastokeskustelun sokeista pisteistä.
Teksti: Anna Pulkka & Annukka Vainio
Ilmastonmuutos on Suomessa kuuma puheenaihe. Ilmiöstä kertovien uutisten pääviesti on, että hallitsemattoman ilmastonmuutoksen estämiseksi tarvitaan nopeita ilmastotoimia ja että tällä hetkellä muutokset politiikassa ja kulutustottumuksissa tapahtuvat liian hitaasti tilanteen kiireellisyyteen nähden. Ilmastonmuutosta ei voi havaita suoraan, ja sen vuoksi se mitä ilmastonmuutoksesta ajatellaan on erityisen riippuvaista siitä, miten siitä keskustellaan. Ilmastonmuutoksen on todettu olevan ihmismielelle psykologisesti etäinen ilmiö [1], minkä vuoksi sosiaalipsykologialla on keskeinen osa ilmastotyössä, jossa rakennetaan päättäjien ja kansalaisten sitoutumista vahvaan ilmastopolitiikkaan. Nostamalla esiin suomalaisen ilmastokeskustelun taustaoletuksia pohdimme sitä, millaisia sokeita pisteitä ilmastokeskustelussa mahdollisesti piilee.
Oletus 1: Ilmastonmuutos on yksilön kulutusvalintojen seurausta, joten ratkaisu siihen on kulutusvalintojen muutos. Suomessa kulutus luo ison osan päästöistä, minkä vuoksi vastuu ilmastonmuutoksesta laitetaan vahvasti kuluttajille. Muutos yksilön asenteissa ja valinnoissa ei kuitenkaan riitä vaan tarvitaan rakenteellisia muutoksia [2]. Kansalaiset voivat vaikuttaa rakenteiden muutokseen kollektiivisella yhteiskunnallisella vaikuttamisella, jolle julkisessa keskustelussa annetaan vähän painoarvoa. Sosiaalipsykologialla on ilmastoviestinnälle enemmän annettavaa kuin toistaiseksi korostunut yksilövalintojen selittäminen. Analyysin keskiöön tulisi laittaa yhteiskunnalliseen muutokseen tähtäävä kollektiivinen ilmastotoiminta. [3]
Oletus 2: Ilmastoahdistus on huono asia, jota pitää pyrkiä välttämään.
Suomalaisessa ilmastokeskustelussa on saanut viime aikoina paljon tilaa puhe ilmastoahdistuksesta. Ilmastonmuutos herättää kuitenkin ihmisissä laajaa tunneskaalaa, eikä kaikkia negatiivisia tunteita tule pitää vahingollisina. Kansainvälisessä tutkimuksessa on tunnistettu ilmastonmuutoksen aiheuttama huoli tunteena, joka tuottaa niin yksilöllistä kuin kollektiivistakin ilmastotoimintaa sekä tukea vahvalle ilmastopolitiikalle. [4,5]. Ahdistuksen korostamisen sijaan hyödyllisempää voisi olla puhua toimintaa aktivoivasta ilmastohuolesta sekä ilmastoa hillitsevistä toimintamahdollisuuksista laajasti. Ihmisten usko omiin ilmastotoimintaan liittyviin kykyihinsä on tärkeä tekijä pyrittäessä muuttamaan ilmastohuolta toiminnaksi. Pelkoa synnyttävät viestit saattavat lamaannuttaa, jos ihmiset eivät usko omiin toimintamahdollisuuksiinsa asian ratkaisemiseksi [6]. Laajojen asennekyselyjen kysymyksenasettelut voivat myös vääristää kuvaa ihmisten ilmastonmuutokseen liittyvien tunteiden yleisyydestä. Esimerkiksi se, valitaanko kysymykseksi ”Tunnetko ilmastohuolta” vai ”Tunnetko ilmastoahdistusta” voi vaikuttaa merkittävästi siihen, kummasta mediassa ja julkisessa keskustelussa on puhe jatkossa. Yllättävän vähälle huomiolle on jäänyt myös se, että ilmastotoiminta, parhaassa tapauksessa kollektiivinen toiminta, voi tuoda merkityksellisyyttä elämään eikä jätä ihmisiä yksin huolensa kanssa. Toiminnan kautta voi tuntea olevansa osa ratkaisua. Haasteeksi voi muodostua kuitenkin se, kuinka monella on aikaa ja voimia olla mukana tällaisessa yhteisöllisyydessä. [7] Toisaalta yhteisöllisyys voi tuoda myös ratkaisuja ajanhallintaan.
Oletus 3: Ilmastonmuutos on ympäristöongelma joka ratkaistaan ympäristö- ja energiapolitiikan piirissä.
Ilmastonmuutoksen kiihtyminen johtuu luonnonvarojen kestämättömästä käytöstä, joka kytkeytyy monimutkaisella tavalla talouskasvuun. Talouskasvua on totuttu pitämään hyvinvoinnin edellytyksenä ja tämän vuoksi ilmastonmuutoksen hillitseminen saatetaan nähdä uhkana hyvinvoinnille. Esimerkiksi vaalikysymyksissä lukijoita pyydetään pohtimaan, priorisoivatko he omassa toiminnassaan joko ilmastoa, terveydenhuoltoa tai työpaikkoja. Keskustelu tarkastelee näitä erillisinä ja jopa vastakkaisina asiakokonaisuuksina, ja vähättelee ilmastonmuutoksen holistista luonnetta ja merkitystä hyvinvoinnillemme.
Ilmastonmuutosta onkin kutsuttu “kaikkiongelmaksi”, joka vaikuttaa kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin. Keskustelussa olisi hyvä tuoda esiin, että ihminen ja ympäristö ovat erottamattomia, ja ympäristön hyvinvointi on yhteydessä ihmisen hyvinvointiin. Henkilökohtaisista valinnoista puhuttaessa tulisi korostaa menetysten sijaan ilmastoa hillitsevien toimien, kuten pyöräilyn ja kävelyn suosimisen, kasvisvoittoisen ruokavalion, terveemmän työkulttuurin sekä kulutustottumusten ulkopuolelta haettavan merkityksen haettavan merkityksen lisäävän ihmisten hyvinvointia ja terveyttä [8].
Oletus 4: Ilmastonmuutoksen torjuminen on kallista.
Toisinaan tuodaan esille ajatus, että Suomi voisi lyhyellä aikavälillä saada taloudellista hyötyä ilmastonmuutoksen mukanaan tuomasta lisääntyneestä kasvukaudesta Suomessa ja tuottavuuden vähenemisestä paikoissa, joissa ilmastonmuutoksen haitat ilmenevät nopeammin. Usein julkisessa keskustelussa puhutaan myös ilmastonmuutoksen torjumisen kalleudesta. Nämä ovat pohjimmiltaan epäeettisiä ja kapeita kehyksiä, jotka sivuuttavat ilmastonmuutoksen aiheuttaman valtavan inhimillisen kärsimyksen. llmastonmuutoksen hillitsemistyöhön tulisi suhtautua merkittävinä yhteiskunnallisina ja maailmanlaajuisina säästöinä. Hillitsemistyö olisi tärkeää kuvata akuutin, globaalin ja pitkäaikaisen humanitaarisen kriisin hallintana sekä kokonaisvaltaisesti todellisuutemme mullistavana asiana, johon merkittävä osa ratkaisuista on jo kehitetty, mutta joiden toteuttamiseen vaadittava poliittinen tahtotila puuttuu.
Lähteet:
[1] Sacchi, S., Riva, P., & Aceto, A. (2016). Myopic about climate change: Cognitive style, psychological distance, and environmentalism. Journal of Experimental Psychology, 65, 68-73.
[2] Gifford, R. (2011). The dragons of inaction. Psychological barriers that limit climate change mitigation and adaptation. American Psychologist, 66, 290-302.
[3] Bamberg, S., Rees, J., & Schulte, M. (2018). Environmental protection through societal change: What psychology knows about collective climate action and what it needs to find out. Teoksessa S. Clayton & C. Manning (toim.), Psychology and Climate Change: Human Perceptions, Impacts, and Responses, p. 206-207. Academic Press.
[4] Stern, P.C. (2000). Toward a coherent theory of environmentally significant behavior. Journal of Social Issues, 56, 407-424.
[5] Stevenson, K. & Peterson, N. (2015). Motivating action through fostering climate change: Hope and concern and avoiding despair among adolescents. Sustainability, 8, 6.
[6] Witte, K., & Allen, M. A. (2000). Meta-Analysis of fear appeals: Implications for effective public health campaigns. Health Education and Behavior, 27, 591–615.
[7] Versus-podcast: Millaisia ratkaisuja osuuskuntatoiminta voi tuoda ruokajärjestelmän ongelmiin?
[8] Gilovich, T., Kumar, A., & Jampol, L. (2015). A wonderful life: experiential consumption and the pursuit of happiness. Journal of Consumer Psychology, 25, 152-165. 100