Vaalikevät on kuumimmillaan, ja tenttejä ja haastatteluita tulee nyt monesta suunnasta. Vaikka politiikan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitamista, moni puolue ja ehdokas keskittyy toitottamaan omaa sanomaansa. Myös toimittajat hakevat usein vastakkainasettelua.
Teksti: Maija Komonen
Sosiaalipsykologi, yhteiskuntatieteiden dosentti Kaarina Mönkkönen Itä-Suomen yliopistosta toivoisi ehdokkaiden välille enemmän yhteistyötä.
”Vaikuttaa siltä, että kaikki kilpaa ylläpitävät ”päitä pöydälle” – kulttuuria”, Mönkkönen aloittaa.
”Sen sijaan ihmisille pitäisi syntyä luottamus siitä, että yhteisiä asioita todella halutaan hoitaa yhdessä. Politiikan ei pitäisi olla mitään saippuaoopperoiden tai kokkiohjelmien nöyryytyspeliä, miltä se liian usein näyttäytyy.”
Mönkkösellä on omakohtaista kokemusta, sillä hän on ollut kahdeksan vuotta vihreiden sitoutumattomana edustajana Kuopion kaupunginvaltuustossa. Kunnallispolitiikassa asioita saa aikaiseksi vain tiiviillä yhteistyöllä.
”Eräissä vaaleissa vakavasti ehdotin, että tehdään useamman henkilön yhteinen vaalimainos, vaikka oltiinkin eri puoleista. Näin olisi viestitty, että meillä on paljon samoja intressejä. Se otettiin vitsinä ja lopulta kaikki tekivät omat mainoksensa.”
Dialogisuutta mukaan politiikkaan
Mönkkönen on dialogisuuden asiantuntija. Dialogisuus on esillä lähes joka paikassa, mutta politiikassa sitä ei ole näkynyt.
”Dialogisuus edellyttää ihmisten välistä luottamusta ja julkisella näyttämöllä se on hiukan haasteellista”, Mönkkönen pohtii.
”Julkisissa vaalikeskusteluissa voisi silti olla dialogisia elementtejä: kuunnellaan mitä toinen sanoo, mietitään sitä, integroidaan oma puhe toisen tarinaan, ja innostutaan kehittelemään asiaa yhdessä.”
Taitava poliitikko voisi omalla toiminnallaan edistää tällaista keskustelutapaa.
”Poliitikko voi käyttää avoimia, pohtimaan kutsuvia kysymyksiä ja viestiä, että toisen ajatuksessa on jotain kiinnostavaa”, Mönkkönen vinkkaa.
Ehdokkaat voisivat myös olla hiukan nöyrempiä monimutkaisten asioiden edessä.
”Nyt tulee tunne, että kaikilla on patenttiratkaisu asioihin, joista edes tutkijat vuosienkaan tutkimustyöllä ole löytäneet yhtä selkeää ratkaisua.”
Toimittajien kysymyksiin uusia painotuksia
Toimittajilla on keskustelun luomisessa tärkeä rooli.
”Toimittajat hakevat usein kysymyksillään vastakkainasettelua tivaamalla asioita ikään kuin saadakseen puhujan ansaan. Joskus toki tällä tavoin toimittaja voi paljastaa ehdokkaan vilpin tai puheiden ja sanojen ristiriitaisuuden”, Mönkkönen toteaa.
”Toimittaja voisi kuitenkin enemmän etsiä siltoja eli niitä asioita, mistä ehdokkaat ovat kutakuinkin samaa mieltä. Oletamme olevamme erilaisia, ja että ajatuksemme ja puolueemme ovat kaukana toisistaan. Kun asiaa mietitään tarkemmin, ihmisillä ja heidän edustamillaan arvoilla on todella paljon yhteistä perustaa.”
Parhaimmillaan toimittajat voisivat opetella ja auttaa myös ehdokkaita huomaamaan, että monet asiat eivät ole toistensa vastinpareja. Lisäksi taitava toimittaja osaa myös osoittaa sanojen ja tekojen suhteet.
”Ehdokas ei voi lämpimikseen lupailla irrallisia asioita ottamatta vastuuta kokonaisuudesta. Toimittajan kannattaakin vaalitentissä nostaa esiin myös teot, missä tuota asiaa vietiin tai ei viety eteenpäin. On hämäystä ajatella, että yksittäinen poliitikko voisi toteuttaa jonkun tietyn teon.”
Toisaalta Mönkkönen myöntää, että julkiseen näytelmään kuuluu myös hyvän show’n rakentaminen.
”On sekin osin tärkeää, jos sen kautta saadaan useampi kiinnostumaan vaaleista. Mutta railakaskin show voi edustaa hyviä arvoja.”
Vaaliväittelykonsepti, jossa enemmän yhteistä keskustelua
Jos Mönkkönen pääsisi itse rakentamaan haastattelukonseptin, hän haluaisi mukaan rakentavampaa keskustelukulttuuria.
”Ehdokkaista pitää toki hakea eroja, mutta sen lisäksi toimittajien olisi hyvä etsiä heistä myös yhteisiä nimittäjiä”, Mönkkönen selventää.
”Annetaan keskustelussa enemmän tilaa sellaisille ehdokkaille, jotka onnistuvat rakentamaan yhteistä keskustelua ja vähemmän tilaa niille, jotka pitävät omia julistuksiaan ja monologejaan.”
Mönkkönen haluaisi nostaa keskustelutaidon arvoksi, jota halutaan ylläpitää myös vaaliväittelyissä.
”Aito yhteinen ihmettely ja ideoiva keskustelutapa herättäisi kiinnostusta ja tunnetta, että tuo poliitikko osaa sukkuloida taitavasti monimutkaisessa, vaativassa ympäristössä.”
————————————————————————————————–
Kaarina Mönkkönen
Sosiaalipsykologi, YTT, dosentti
Yliopiston lehtori Itä-Suomen yliopiston Yhteiskuntatieteiden laitoksella