Sosiaalipsykologi Juha Savolainen on työskennellyt psykoterapeuttina ja pariterapeuttina kohta kymmenen vuoden ajan. Työssään parien kanssa hän on nähnyt, miten vaikeistakin suhteen vaiheista on mahdollista selvitä.
Teksti: Suvi Jokelainen
-Etenkin jos suhteen osapuolilla on vähänkään toiveikkuutta jäljellä, saattaa terapiasta olla apua, Juha sanoo.
Juhan mukaan parit hakeutuvat pariterapiaan hyvin erilaisista syistä ja lähtökohdista. Yhdistävänä tekijänä on kuitenkin usein nähtävissä pitkittynyt, myönteistä tunneyhteyttä palauttavan kommunikaation puute.
-Tällöin rakastetuksi, kuulluksi ja arvostetuksi tulemisen tarpeisiin liittyvät pettymykset ovat olleet suhteessa toistuvia. Kun riidat toistuvat usein ja niiden taustalla vaikuttavat kokemukset jäävät kunnolla käsittelemättä, luottamus suhteeseen heikkenee ja turhautuminen voimistuu, Juha kertoo.
Vastaanotolla puhutaan usein aluksi melko käytännöllisistä asioista, jotka näyttävät olevan ristiriitojen syitä. Tällaisia ovat esimerkiksi rahankäyttöön, kotitöihin tai vanhemmuuteen liittyvät näkemyserot. Joskus lähtökohtana voi olla myös uskottomuus ja tähän liittyvä voimakas luottamuspula.
-Kun asioita tutkitaan tarkemmin, näiden niin sanottujen ilmiongelmien taustalta paljastuu usein suhteessa pidempään jatkuneita, tavalla tai toisella yksin jäämisen kokemuksia, Juha kuvaa.
Juhan mukaan on myös tavallista, että pari on pyrkinyt ratkaisemaan ristiriitoja tavoilla, jotka hiljalleen ovat lisänneet etääntymistä entisestään. Esimerkiksi toinen voi pyrkiä yhteyteen vaativasti ja suuttumustaan avoimemmin ilmaisten, toisen yrittäessä ratkaista vaikeaa tilannetta vetäytyen tai puolustautuen hyökkäävästi. Näiden tilanteiden toistuessa kumppanin toiminta alkaa omasta näkökulmasta näyttää pelkästään ikävältä ja loukkaavalta.
Juhan mukaan negatiivista vuorovaikutuskehää, joka syntyy molempien toiminnan kautta, voi olla lopulta vaikea hahmottaa.
-Pariterapiassa tulee usein näkyväksi se, miten kipeältä yhteyden puute voi tuntua. Kaipaamme turvallista kiintymystä ja suhdetta, jossa voi kokea itsensä rakastetuksi ja arvostetuksi, Juha sanoo.
Tunnekeskeinen pariterapia auttaa havainnoimaan itseä ja toista
Asiakastyössään Juha yhdistää kognitiivis-analyyttisen psykoterapian (KAT), masennuksen hoitoon kehitetyn interpersoonallisen terapian, tunnekeskeisen pariterapian, työnohjauksen ja erilaisten terapeuttisten tekniikoiden näkökulmia. Kognitiivis-analyyttisen psykoterapian hahmotustapa toimii Juhalla muita näkökulmia integroivana perustana.
Tunnekeskeisen pariterapian teoreettinen perusta nojaa keskeisesti kiintymyssuhdeteoriaan. Aikuisten välinen rakkaussuhde nähdään kiintymyksenä, jonka osapuolet kaipaavat ensisijaisesti turvallista yhteyttä toiseen. Parisuhteen pulmat näyttäytyvät tunneyhteyden pidempään jatkuneina epävarmuuksina ja katkoksina, joissa hyvän yhteyden palautuminen ei ole täysin onnistunut. Esimerkiksi juuri riidat, joita ei saada selvitetyksi kunnolla, voivat johtaa negatiivisen vuorovaikutuskehän syntymiseen.
-Näissä tilanteissa osapuolten melko reaktiivisten tunteiden, kuten kiukun tai loukkaantuneisuuden ohjaama toiminta alkaa herkästi toistaa itseään, Juha kuvaa.
Tunnekeskeisen pariterapian ensimmäisessä vaiheessa tämä vuorovaikutuskehä ja siihen liittyvät tunteet ja toiminta pyritään tunnistamaan, ja tätä kautta löytämään välittömiä tilannetta rauhoittavia toimintatapoja.
-Työskentelyn edetessä fokus siirtyy kohti syvempiä tunteita, eli sitä mitä osapuolet sisimmässään kokevat, mutta joita voi olla vaikea tunnistaa ja ilmaista, Juha sanoo.
Näitä voivat olla esimerkiksi riittämättömyyden, surun tai häpeän tunteet. Tunnekeskeisessä terapiassa näitä tunteita pyritään tunnistamaan kokemaan ja jakamaan ne kumppanin kanssa, uudella tavalla.
-Onnistuneen työskentelyn myötä havainnot itsestä ja toisesta tarkentuvat, tunnesäätelyn taidot kehittyvät ja entistä turvallisemman kiintymyssuhteen rakentuminen käynnistyy, Juha sanoo.
Juha Savolainen
Sosiaalipsykologi, kognitiivis-analyyttinen psykoterapeutti, pariterapeutti ja johdon työnohjaaja. Valmistuu kouluttajapsykoterapeutiksi vuoden 2019 lopussa.
Sosiaalitieteiden tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa. Tutkii psykoterapiassa tapahtuvia muutoksia osana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Helsingin psykoterapiatutkimus-hanketta.
Aiemmin toiminut aikuisten psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa ja terveyspalveluyritys Mehiläisen työelämäpalveluissa psykoterapeuttina ja työnohjaajana.
Toimii tällä hetkellä yrittäjänä Voimauttamossa, joka tarjoaa terveys- ja hyvinvointipalveluja.
Tulevaisuuden ammatillisina haaveina on väitöskirjan jälkeen jatkaa psykoterapian tutkimusta.
Vapaa-ajalla harrastaa liikuntaa ja kesäisin palstaviljelyä.