Kuva: Nita Taivaloja
Ensiaskeleet työelämässä
Valmistuin ylioppilaaksi Helsingin The English Schoolista keväällä 2006. Kirjoitusten jälkeen en saanut hakemaani opiskelupaikkaa ja päädyin tekemään pitkään töitä lasten parissa ensin alakoulussa ja myöhemmin päiväkodissa. Suoritin hetken mielijohteesta lähihoitajan tutkinnon oppisopimuskoulutuksena erikoistuen lasten ja nuorten hoitoon ja kasvatukseen. Työt ja perusopinnot lasten parissa herättivät mielenkiintoni sosiaalisen vuorovaikutuksen syvempään tarkasteluun, ja opiskelin avoimessa yliopistossa kasvatustiedettä ja luokanopettajan opintoja, mutta en löytänyt niistä kutsumustani.
Kutsumuksen löytyminen
Vuonna 2014 löysin Helsingin yliopiston sivuilta sosiaalipsykologian oppiaine-esittelyn ja palaset tuntuivat loksahtavan paikoilleen. Sosiaalipsykologian teemoista erityisesti sosiaalisen maailman vaikutus yksilöön ja ryhmien väliset suhteet puhuttelivat minua syvästi. Työelämässä jo kahdeksan vuotta toimineena päätin opiskella ensin sosionomiksi, ja samaan aikaan luin avoimessa yliopistossa sosiaalipsykologian perus- ja aineopinnot. Olin kiinnostunut ihmisoikeuksista ja hyvinvoinnista, ja hakeuduin sosionomiopintojeni viimeiseen työelämäharjoitteluun Setaan. Tuon kahdeksan viikon aikana ymmärsin haluavani tehdä tulevaisuudessa asiantuntijatöitä erityisesti seksuaalisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvien kysymysten parissa. Harjoitteluohjaajani kannustamana aloitin vuoden pituiset seksologian perusopinnot.
Työelämäsuuntauksen tarkentuminen
Valmistuttuani sosionomiksi pääsin Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan sosiaalipsykologian maisteriopintoihin keväällä 2016. Minulle oli tärkeää, että maisteriopintojen lopputyöstäni tulisi työelämää palveleva, ja halusin yhdistää siinä sosiaalipsykologisen ymmärryksen johonkin seksologian aihepiiriin. Gradussani tutkin monisuhteisten tarinoita kohdatuksi tulemisesta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Samalla jatkoin seksologian opintojani.
Syksyllä 2018 valmistuin ensin seksuaaliterapeutiksi ja myöhemmin valtiotieteiden maisteriksi, pääaineenani sosiaalipsykologia ja sivuaineenani sukupuolentutkimus. Halusin syventää osaamistani ihmissuhteiden moninaisuuden tutkimuksesta ja hakeutua vielä jatko-opintoihin. Pian valmistumiseni jälkeen sain kuitenkin työtarjouksen Sexpon ja Kriminaalihuollon tukisäätiön SeriE-hankkeesta, jossa rakennetaan tukimuotoja ja hoitopolkuja henkilöille, joiden seksuaalinen kiinnostus kohdistuu lapsiin. Väitöskirja jäi hetkeksi hyllylle odottamaan.
Työskentelin SeriE-hankkeessa kaksi vuotta ensin verkostokoordinaattorina ja myöhemmin asiantuntijana. Tehtäviini kuuluivat hankkeen viestintä ja lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ennaltaehkäisyyn erikoistuneen asiantuntijaverkoston koordinoiminen. Lisäksi vastasin potentiaalisten lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöiden valtakunnallisten tuki- ja kuntoutuspalvelujen selvittämisestä ja ennaltaehkäisevän hoitopolun rakentamisesta.
SeriE -hankkeen asiantuntijasta tohtorikoulutettavaksi
Ryhdyin työstämään tutkimustani parisuhdenormatiivisuutta haastavista läheissuhteista töiden ohella. Väitöskirjani teoreettinen ja metodologinen perusta nojaa kriittiseen sosiaalipsykologiaan ja feministisiin poststrukturalistisiin teoretisointeihin sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Tieteenalana sosiaalipsykologia on auttanut minua ymmärtämään ja jäsentämään monin eri tavoin seksuaalisuuden moninaisuuteen, valtaan ja normatiivisuuksiin liittyviä kysymyksiä sekä yhteiskunnallisella että yksilöllisellä tasolla. Tällä hetkellä teen väitöskirjan ohella osa-aikaisia toimeksiantoja tutkijana, koulutan sosiaali- ja terveysalan sekä seksologian opiskelijoita ja toimin asiantuntijana erilaisissa seksuaalisuuden moninaisuutta koskevissa kysymyksissä.
Koen, että väitöskirjan tekeminen edellyttää itsenäistä työotetta ja valmiuksia suunnitella ja seurata oman työn edistymistä sekä kykyä lukea ja kirjoittaa akateemista tekstiä. Tutkijana täytyy olla kiinnostunut omasta tutkimusaiheesta ja suurista yhteiskunnallisista kysymyksistä sen ympärillä sekä reflektoida jatkuvasti omaa toimintaansa. Ajattelen asiantuntijuuteen liittyvän myös keskeisesti oman osaamisen tunnistaminen ja sen markkinoiminen, verkostoitumis- ja viestintätaidot, sekä kyky samanaikaisesti joustaa ja rajata.
