Raija Törrönen

Helenan tarina, Nuorempi tutkija Itä-Suomen yliopistossa

Teksti: Helena Rovamo

Kuva: Raija Törrönen

Mikä sai sinut alun perin innostumaan sosiaalipsykologiasta ja mistä olet erityisesti kiinnostunut sosiaalipsykologiassa? 

Lukion abivuonna olin tosi hukassa enkä tiennyt yhtään, mitä lähtisin opiskelemaan. Olin kiinnostunut tosi monista oppiaineista, mutta se ”oma juttu” ei ollut vielä löytynyt. Jotain ajatusketjua pitkin päädyin lopulta hakemaan sairaanhoitajaopintoihin ja sainkin opiskelupaikan Kuopiosta. Vaikka varsinainen käytännön työskentely sairaanhoitajana oli mielestäni todella antoisaa ja mielenkiintoista, jäi mieleni perälle kuitenkin kaivelemaan, että onkohan tämä nyt sitä, mitä lopun elämääni haluaisin tehdä. Alavalintoja tuskaillessani sisareni ehdotti minulle sosiaalitieteiden opintoja. Luettuani yliopiston nettisivuilta kuvausta opinnoista olin myyty!

Mikä sai sinut kiinnostumaan nykyisestä ammatistasi ja miten kiteyttäisit ammattisi ja osaamisesi?

Kiinnostukseni tutkijan urasta heräsi jo aika varhaisessa vaiheessa yliopisto-opintojani, ja tämän työpaikan saaminen onkin itselleni unelmien täyttymys. Tykkään pohtia asioita ja syventyä yksittäisiin aihealueisiin pidemmiksikin ajoiksi. Pidän siitä, että saan olla työssäni itseohjautuva ja tehdä tehtäviä itsenäisesti, mutta samalla tukenani on muu tutkimusryhmä, joiden jäsenten kanssa pääsee ideoimaan ja keskustelemaan säännöllisesti. 

Mitä erilaisia tehtäviä työnkuvaasi kuuluu tai millainen on tyypillinen työpäiväsi?

Työskentelen Suomen Akatemian rahoittamassa Mobilising populism -hankkeessa, jossa tutkitaan, miten populistinen viesti houkuttelee kannattajia. Tohtorikoulutettavana keskeisin pitkän aikavälin tavoitteeni on väitöskirjan valmistaminen tavoiteajassa, eli itselläni kolmen vuoden työsuhteen aikana. Työtehtäväni liittyvätkin siis pääosin tutkimusprosessiin ja sen vaiheisiin, esimerkiksi ajankohtaisesti olen suunnittelemassa aineistonkeruuta. Tämän lisäksi päivät täyttyvät esimerkiksi palavereista, jatko-opinnoista, aikaisempaan tutkimukseen perehtymisestä ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös opetustehtävistä. Konkreettisesti siis istun tietokoneen äärellä ja yritän muistaa venytellä välillä!

Mitä erityistä ammattiosaamista juuri sosiaalipsykologina käytät työssäsi ja miten hyödynnät sosiaalipsykologista osaamista?

Omassa työssäni korostuu ennen kaikkea sosiaalipsykologisen ja laadullisen tutkimuksen osaaminen ja taidot, sosiaalipsykologisten teorioiden tunteminen ja hahmottaminen erilaisten ilmiöiden selittäjänä sekä kyky kriittiseen ja uteliaaseen ajatteluun. 

Mikä on inspiroivinta työssäsi? Entä haastavinta?

Sanoisin, että inspiroivinta on tietynlainen ennakoimattomuus: esimerkiksi nyt tässä vaiheessa, kun tutkimusaineisto ei ole vielä kasassa, on kutkuttavaa ajatella, etten tiedä, mitkä tutkimuksen tulokset tulevat olemaan! Mielestäni tämä jättää tilaa luovuudelle ja uteliaisuudelle. Tämä on toisaalta myös omalla tavallaan haasteellista, sillä aika-ajoin tulee päiviä, kun ajatus ei luista ja mieli on sumea. Näihin päiviin auttaa mielestäni parhaiten lempeys itseä kohtaan, liikunta ja riittävän unen korjaava voima.